Yhtä askelta edempänä

Hiiskulan uudessa konttorissa koettiin pieniä ilon hetkiä, kun viime viikolla pääsimme yhteen hankkeemme päämääristä. Maanomistajasopimus kolmen luontoreitin perustamista varten allekirjoitettiin kartanon sekä kyläyhdistyksen välillä.

Päädyimme lopulta sopimukseen vain yhden maanomistajan kanssa, sillä se tuntui selkeästi hallittavalta vaihtoehdolta yhdistykselle, joka toimii pääosin vapaaehtoispohjalta. Ja tokihan on myönnettävä, että kylän hienoimmat luontoalueet ovat tämän kylämme suurimman maanomistajan hallussa. Hienoa, että Hiiskulan kartano oli valmis yhteistyöhön tässäkin tärkeässä asiassa. 

Kartanon kanssa on tehty hedelmällistä yhteistyötä monesti aiemminkin. Tuoreimpana on muistissa se, miten kartanon myöntämä koroton laina tarjosi kyläyhdistykselle mahdollisuuden säilyttää koulutoiminta kylällä vuodesta 2009 lähtien. Jos palataan ajassa kauas historiaan, huomaamme, että Hiiskula on itse asiassa mahdollistanut koko koulutoiminnan alkamisen Vihtijärvellä vuonna 1895.

Vanhemmat kyläläiset muistavat myös, mikä oli kartanon rooli esimerkiksi hautausmaan perustamisessa 1940-luvulla. Yksi tämän päivän esimerkki hyvästä yhteistyöstä on myös se, että kyläyhdistys saa pitää kesäkirpputoria Hiiskulan omistamassa Kylänpään talossa. Ja se, että näin joulun alla kokoonnutaan kylän yhteiseen puurojuhlaan kartanon tunnelmalliseen Yli-Seppään.

Yhteistyö siis jatkuu nyt uudella tavalla. Vihtijärven luonnossa ja Hiiskulan mailla on toki retkeilty jokamiehen oikeuksin aina, mutta merkityt reitit madaltavat entisestään luontoon lähtemisen kynnystä, myös uusille kyläläisille. Hienoa, että saamme tämän toteuttaa!

Maanomistajalle tehtiin useita reittiehdotuksia kylän eri puolille. Toteutettavaksi valikoituneet reitit sijaitsevat Laihue-lammen ympäristössä, Ylimmäisen muinaisrannalla sekä Rokokallion-Munamäen alueella. 

Syksyn viimeisellä maastokartoitusretkellä marraskuun alussa oli jo hieman lunta maassa.

Reittien toteuttamiseen (käytännössä viittoihin, merkintöihin ja opastauluihin) kyläyhdistys on hakenut investointirahaa Ykkösakseli ry:n Pihat ja polut -hankkeesta. Joulukuun aikana pitäisi selvitä, saako hankkeemme rahoituksen. Mikäli päätös on myönteinen, pääsemme toteuttamaan reittejä maastoon ensi vuonna. Jännää!

ps. Keräämme tietoa reittien varrella olevista kohteista. Mitä sinä tiedät esimerkiksi Rokokallion laella sijainneesta kolmiomittaustornista?

                                                                             

Juustoa yrittäjän eväsvoileivälle

Nyt tarkennetaan yrittäjyyteen

Kun Vihdin kunnan yritysrekisteriin antaa hakusanaksi postinumeromme 03790, antaa se peräti neljänkymmenen kahden (42) yrityksen luettelon. Vihtijärvellä asuu 20-64-vuotiaita 2016 tilastotietojen mukaan 297 henkilöä, joten prosentuaalisesti lähes 15 % kylän työikäisistä on yrittäjiä. "Aika suuri prosentti", totesi Vihdin yrityskehittäjä Kristiina Salo. Niin minustakin. Eivätkä edes kaikki Vihtijärven yrittäjät löydy tuosta luettelosta.

Vahvistuva Vihtijärvi -hankkeen tavoitteisiin kuuluu vahvistaa paikallista työllistymistä. Kuka työllistää? No yritykset.

Muutama vuosi sitten kehittämishankkeen puitteissa järjestettiin Vihtijärveläisille yrittäjille ja yrittämisestä kiinnostuneille yritysilta kylätalolla. Silloin kunnasta oli mukana yrityskehittäjä Otto Härkönen ja Uusyrityskeskuksen yritysneuvoja Pertti Salovaara (lue juttu tästä linkistä).  

Kunta ja Vihdin yrittäjät järjestävät tämän tästä tilaisuuksia erilaisiin aihepiireihin liittyen. Tilaisuudet ovat yleensä Nummelassa tai muualla kunnassa ja täytyy myöntää, että ainakin itselleni kynnys jo matkan takia tuntuu vähän korkealta.

Lokakuussa, tarkemmin keskiviikkona 11.10. klo 18.30 olemme kutsuneet kylätalolle vieraaksemme noin vuosi sitten Vihdissä työnsä aloittaneen yrityskehittäjä Kristiina Salon.

Kristiinasta oli mukava juttu Vihdin uutisissa 26.8.2016 (kuva Maria Aittoniemi), lue juttu tästä linkistä.

Näin alkuun ideana olisi ihan vaan tutustua Kristiinaan ja oman kylän yrittäjiin, ehkä haarukoida myös vähän yhteistyömahdollisuuksia. Kristiina tulee esittäytymään ja kertomaan asioita toivomustemme mukaan. Nyt siis on tilaisuus kertoa, mikä aihepiiri kiinnostaisi.

Koulutus Tulevaisuuden maaseutuyrittäjyydestä on alkamassa

Uudenmaan kylät ry järjestää yhteistyössä Helsingin yliopiston, Ruralia-instituutin, Pellervon, MTK:n, Vihdin kunnan ja Maaseutuverkoston kanssa syys-lokakuussa koulutusta nimikkeellä Tulevaisuuden maaseutuyrittäjyys. Aiheena on yhteisetu-osuuskunta. Tässä linkki kutsuun ja lisätietoa.

Aion osallistua koulutukseen, tuletko mukaan? Soittele 044 2760 001 tai laita sähköpostia kaarina.pullinen(at)vihtijarvi.fi, niin annan lisätietoja.

Vielä sana nuorista

Viime keväänä oli tarjolla 13 vuotta täyttäneille kylän ja naapurikylien nuorille 4H-yhdistyksen Ajokortti työelämään-koulutusta. Tarpeeksi osallistujia ei valitettavasti kurssille ilmoittautunut, mutta tilanne nuorisotyöllisyyden osalta näyttää Vihtijärvellä kuitenkin tietojeni mukaan hyvältä. Yksi kylän nuorista on perustanut 4H-yrityksen ja peräti kahdeksan kylän nuorta sai kesällä 2017 kesätyöpaikan Hiiskulasta. Hakijoita oli kyllä enemmänkin, joten jos yritykselläsi on mahdollisuutta palkata nuorta henkilöä kesätöihin ensi kesänä edes viikoksi tai kahdeksi, niin mahtavaa! Uskoisin, että hakijoita löytyy. Talven/kevään aikana on suunnitteilla tietopaketti nuoren henkilön palkkaamisesta ja mikäli mahdollista, yritetään pyöräyttää vielä työelämäkoulutusta nuorisolle ensi kevään aikana.

Tammikuun blogikirjoituksessa pohditaan syitä siihen, miksi nuorten pitäisi päästä kokemaan työelämätuulia jo aikaisessa vaiheessa.

Kuulemiin taas ja kuulaita syyspäiviä sekä hyvää sadonkorjuuta metsästä ja puutarhasta!

Näin naapurissa

Ideoinnin tueksi piipahdimme katsomassa, miten naapuripitäjässä Lopella on toteutettu luontoreittejä. Valitsimme varsinaiseksi kohteeksi Iso-Melkuttimen reitin, joka lienee monelle tuttu.  Iso-Melkutin on kaunis järvi kivenheiton päässä Räyskälän lentokentästä. Sen ympäri vaihtelevassa maastossa kiertää polku, jolle tulee mittaa kuutisen kilometriä. Järvimaisema on sykähdyttävän kaunis.

Olemme omissa reittisuunnitelmissamme siinä vaiheessa, että pohdimme erityisesti opasteita. Millaiset kyltit olisivat parhaat? Niiden tulisi olla riittävän informatiiviset, mutta yksinkertaiset. Materiaalin tulisi sopia luontoon - olla näkyvää, muttei pompata silmille. Toivomme löytävämme ratkaisun, jonka voisi toteuttaa täysin luonnonmateriaalein, mutta sen tulisi silti olla kestävä. Mission impossible? 

 

Maalitäplät puissa kuluvat ajan myötä ja puun pinnan eläessä. Iso-Melkuttimen ympäri kulkeva reitti on myöhemmin merkitty neliön muotoisilla merkeillä, jotka on naulattu kiinni puihin. Tätä tapaa näkee aika usein luontoreiteillä, vaikkakin rinnalle on tullut myös komposiittitolppia ja qr-kooditettuja lätkiä.

Iso-Melkutin kyllä tarjoaa kaikkea sitä, mitä retkeilijä voi toivoa. Vaihtelevaa maastoa, upeita näkymiä järvelle sekä monta houkuttelevaa taukopaikkaa. Reitti on melko tiuhaan merkitty, joten eksymistä ei tarvitse pelätä. Kuulemma reittimerkintöjä pitäisi olla niin tiuhassa, että seuraava merkki on koko ajan näkyvissä. Sellaisiakin reittejä olen kulkenut, joissa on tullut tunne että melkein kädestä pitäen talutetaan. Kultainen keskitie lienee tässäkin sopivin. 

Yksi asia on kuitenkin selvä: maasto pysyy ehjimpänä, kun kulkijoille on osoitettu selvä väylä mistä mennä. Sama koskee tulentekoa ja yöpymistä. Kun nuotion teolle on osoitettu selvä, turvalliseksi rakennettu paikka, ei tule tarvetta poltella tulia ihan missä sattuu. Tämä seikka palvelee siis sekä retkeilijää että maanomistajaa. 

Tuplalaavulla kelpaa käristellä eväitä.

Iso-Melkutin on tunnettu erityisen kirkkaasta vedestä, ja sitä se todella oli! Ei ihme, että paikka on sukeltajien suosima. Ympäri järveä oli myös upeita, matalia hiekkapohjaisia rantoja uimiseen.

Piipahdimme hiljattain myös Nuuksiossa katsomassa, miten siellä on toteutettu eräs esteetön reitti. Olisipa hienoa, jos Vihtijärvelläkin voisi olla yksi, edes lyhytkin, esteetön luontoreitti. Sitä pitkin voisivat kulkea vanhukset, liikuntaesteiset tai vaikkapa lapsiperheet rattaineen. Suuri osa Vihtijärven hienoimmista luontokohteista sijaitsee melko korkealla, ja siten vaikeasti saavutettavissa mikäli liikkuminen on hankalaa.
Esteettömyys on kyllä jo vaativampi juttu, ja vaatii usein isompia pohjatöitä ja erilaisia rakenteita. Kaltevuuden pitää pysyä tietyissä rajoissa, polun pinnan oltava tasainen,  leveyttäkin pitää olla. Tarkoituksenamme on kuitenkin toteuttaa luontoreitit siten, että maastoon kajotaan mahdollisimman vähän. Mutta ehkäpä esteetön pätkä voisi olla lyhyempi luontopolku paikassa, joka jo luontaisesti on tasainen, ja jossa ei alun pitäenkään tarvitsisi suurempia raivailla? Yksi ajatus tähänkin on muhimassa, ja toivomme kovasti että se toteutuu.

Esteetön Maahisenkierros on jo aikamoinen baana. 

Talkooporukallakin kävimme taas maastoreissulla. Tämä oli toinen yhteinen kartoitusretkemme oman kylän luontokohteisiin. Piipahdimme katsomassa Tuliskalliota, joka sijaitsee Vihtijärven eteläisemmässä osassa. Hiiskulan entinen metsänhoitaja Heikki Kivistö muisteli aiemmin, että Tuliskallio on joskus ollut kylän nuorten kokoontumispaikka. Kuulemma siellä on ollut joku hieno keinukin silloin, tosin sellaisesta emme löytäneet enää merkkejä. Tällaisia hienoja avokallioita on kylällä useita muitakin. Harmillista kyllä, hienot jäkäläiset kalliot ovat nopeasti pilalla jos siellä aletaan kulkea usein. Pitkospuita voisi ehkä sellaiselle reitinpätkälle ajatella, mutta lienee tyyris ratkaisu. Tutkimisen arvoinen kuitenkin.

Tuliskalliolta koukkasimme takaisin Kurikanjärven kautta. 

Iloista porukkaa Tuliskalliolla. Pieni sade ei haitannut, ja keli oli mukavan raikas pienelle retkelle. Kuva: Leena Weiste.

Maastoretket kylän eri luontokohteisiin jatkuvat. Porukalla oli halua lähteä yhdessä vielä ainakin Ylimmäisten muinaisrannalle ja Iso-Kairin maisemiin. Ilmoitathan Helille (044 2760 001), mikäli haluat liittyä joukkoon!

Ps. Luontokurssin järjestämä luolaretki Rokokalliolle oli superkiva! Siitäkin on tulossa uutista piakkoin. Luontokurssin syksyn teemat ovat vielä avoinna, ja ideoita otetaan mielellään vastaan.

Oman kylän aarteita penkomassa

Toukokuisena iltana suuntasimme pienellä porukalla retkelle Komiharjulle. Minun ja Kaarinan lisäksi mukana oli henkilöitä, jotka olivat kyläkyselyssä ilmoittautuneet talkoolaisiksi luontoreittien maastokartoitukseen. Vedimme hihasta myös muita, joiden tiesimme olevan luonnosta kiinnostuneita.

Retken varsinaisena tarkoituksena oli käydä katsomassa miltä Komin ja Valkealammen välinen maasto näyttää. Kartan mukaan alueelta löytyy melkoinen kivikko, ja monelta aluetta tuntevalta olimmekin jo kuulleet, että kyseessä on erityisen hieno pirunpelto. Ja sitä se todella oli.

Komiharjun kivimuodostelma on todella laaja. 

Lähdimme matkaan Komilammen lounaispuolelta, ja edelleen lammen itärannoilta kohti koillista ja Valkealampea. Mukava, selkeä polku, joka kaartelee metsässä ulottuen paikoin myös Mustalammin maisemiin.

Komi

Valkealammella nautimme maisemasta ja söimme eväitä. Kartalta hahmottelimme, mitä reittiä kulkisimme takaisin lähtöpaikalle. Tarkoitus oli löytää Komiharjun pirunpelto ja kävellä sieltä Komin pohjoisrantaa takaisin. Reittivalinta ei ehkä alkutaipaleen osalta ollut ihan helppo, mutta kivikossa loikkiminen palkitsi taivaltajan. Pienen koukkauksen jälkeen löysimme laajan kivikon, jonka edessä ihmisolento tuntui pieneltä. Vau. Ei ihme, että geologian tutkimuskeskuskin on tähän paikkaan perehtynyt, ja alue on nostettu esiin myös Salpausselkien geopark-hankkeen yhteydessä.

Matka pirunpellolta kohti Komia eteni paikoin hyvin karussa maastossa. Lapin maisemat kävivät mielessä. Siellä täällä risteili kapeita eläinten tallomia polkuja. Loppumatka kuljettiin Komin pohjoispuolen rantapolkua pitkin.

Jälkeen päin mietimme, että kylläpä kannatti lähteä matkaan! Vielä kun löytäisimme helpomman reitin pirunpellolle, jotta mahdollisimman moni voisi sen kokea. Pohdimme, pitäisikö ehkä kuitenkin koukata kivikon pohjoispuolelta. Tänne pitää palata vielä.

Seuraavaksi kaavailemme retkeä aivan kylän eteläosiin. Jos haluat lähteä mukaan, ilmoittaudu Helille! Kartoitukset ovat vapaamuotoisia, rentoja kävelyretkiä kylän eri luontokohteisiin. Jos aihe kiinnostaa, aloita vaikka lukemalla läpi Vihtijärven luontoselvitys. Siellä on listattu eri tavoin arvokkaita tai mielenkiintoisia paikkoja kylän alueelta.

ps. Olethan jo tutustunut viime viikolla jaettuun kylä- ja turvallisuussuunnitelmaan?

Kurssisuunnitelmia ja maastoretkiä

Kevään tuleminen on tänä vuonna ollut tiukassa, mutta nyt aletaan jo olla voiton puolella! Kylä- ja turvallisuussuunnitelma on vihdoin taittovaiheessa. Suunnitelmiin tulevat konkreettisten toimenpiteiden taulukot olivat esillä eri tilaisuuksissa, ja ne ovat olleet nähtävillä myös kylän kotisivuilla kommentointia varten. Kyläkokouksessa 26.4. taulukot hyväksyttiin, mutta muutoin kylä- ja turvallisuussuunnitelmien sisältö ja ulkoasu pidetään vielä yllätyksenä. Suunnitelma kopsahtaa postilaatikoihin yhdessä kylälehti Vihtijärveläisen kanssa touko-kesäkuun vaihteessa.

Kylä- ja turvallisuussuunnitelman valmistumisen myötä yksi hankkeemme etappi on saatu päätökseen. Tämä raivaa kalenterista aiempaa enemmän tilaa muille hankkeen asioille, kuten luontoreittien suunnittelulle ja luontotietopankin perustamiselle.

Toukokuu on ehkä parasta aikaa samoilla luonnossa, kun kartoittaa mukavia reittejä. Maaston muodot näkyvät parhaiten, eikä tarvitse tarpoa lähipääsemättömissä pusikoissa. Tällä viikolla teimme Kaarinan kanssa tutkimusretken Likolammelle, joka sijaitsee jonkin matkaa Rokokalliolta pohjoiseen. Se oli itselleni uusi kohde, mutta Kaarina muisteli käyneensä siellä joskus marjareissulla. Satumaisen kaunis lampi keskellä metsää, viehättävällä tavalla ison harjanteen alla. Heti sinne saavuttua tuli tunne, että pitää liikkua kuiskien. Lintujen laulua, hyönteisten surinaa ja tuulen huminaa. Jostain kuului melkoista kurnutusta, jonka alkuperää selvittelimme. Jossakin lymysi jättikokoinen sammakko, tai sitten mopopoikien pärinät kantautuivat jostain Vihtijärventien varrelta :) Se jäi tällä kertaa arvoitukseksi. Paikkoja tutkiessamme löytyi mukavia polkuja sekä eläinten kulkemia reittejä. Lammen etelärannalla oli mukava tasanne pientä taukoa varten. Tämä voisi olla hyvä kohde liitettäväksi luontotietopankkiin, mutta täytyypä kaivella siitä vielä lisätietoa. Lammen nimen alkuperästä onkin jo tarinaa olemassa.

Likolampi oli varjon puolelta vielä jäässä.

Pohjoisrannalla oli jo keväisen lämmintä.

Päätimme ottaa seuraavalle maastokäynnille mukaan muovipussit roskien keräämistä varten. Tällä reissulla löysimme mm. narunpätkiä, lasinsiruja ja ison liimapurkin pensseleineen. Tällaisia löytöjä ei haluaisi luontoretkellä tehdä.

Luontoretkelle suunnataan myös tulevana lauantaina, kun luontokurssin kausi alkaa. Olemme onnistuneet saamaan oppaaksemme Seppo Parkkisen. Seppo on biologi ja luontotoimittaja. Hän on yksi luontoportti.fi -sivustolle kirjoittavista toimittajista, ja julkaissut myös omia luontoaiheisia kirjoja. Sepon johdolla teemme retken Laihue-lammen maastoihin. Mukaan mahtuu vielä, ilmoittaudu niin tiedämme varata tarpeeksi retkikahvia! Kurkkaa retken ilmoitus ja lisätiedot tästä.

Keväällä ja alkukesällä luontokurssilla on vielä kaksi kokoontumiskertaa. Lauantaina 27.5. on tiedossa maisemanhoidollista asiaa raivaussahakurssin muodossa. Tämä kurssi järjestetään yhteistyössä Avaimet maisemaan -hankkeen kanssa, ja siinä päästään ihan tosihommiin!
Kesäkuisena lauantaina 10.6. suunnataan tutkimaan Rokokallion luolia. Siitä tulee varmasti huippujännää! Oppaana toimii vihtiläinen Antti Huttunen, joka tunnetaan mm. Metsien kätkemä -tv-sarjasta. Antti on vieraillut Rokokallion luolissa useamminkin ja kirjoittanut niistä blogiinsa. Jos haluat fiilistellä luolaretkeä etukäteen, Antin Rokokallio-juttuun voit tutustua Retkipaikka-blogissa.

Suunnitteilla on myös maastokartoitusretki isommalla porukalla toukokuun loppupuolella. Siitä infoa piakkoin; kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan.

Kyläläiset, olkaa yhteydessä! Vinkatkaa hyviä luontokohteita, reitti-ideoita, opastevaihtoehtoja - mitä vain. Keräämme myös tarinoita kylän luonto- ja historiakohteisiin liittyen. Vetäkää vaan rohkeasti hihasta!

Kesätyöstä se alkaa...

Yksi Vahvistuva Vihtijärvi -hankkeen tehtävistä on tukea paikallista työllistymistä, erityisesti nuorten työllistymistä. Miksi ihmeessä? Ainahan ne on pärjänneet, tavalla tai toisella.

Työelämän vaatimukset tuntuvat kasvavan koko ajan. Se pärjää, jolla on kokemusta. Tästä on kokemusta. Esimerkkinä kummityttö, joka pesi opiskelukaupungin osa-aikatyönhakijat mennen tullen. Nimittäin työnantajaehdokas näki lukiolaisen CV:stä, että tämä oli toiminut kesäkahvilayrittäjänä jo kolme vuotta. Vastakkaisiakin esimerkkejä löytyy; kuka haluaa ottaa töihin parikymppisen opiskelijan, jolla ei ole työkokemusta? Ei kovin moni, eikä kovin hanakasti.

Kylältä on hieman hankala lähteä kesätöihin ilman mopoa tai autoa, joten ihannetilanne olisi, että ensimmäiset työpaikat voisivat löytyä polkupyöräajomatkan säteeltä. Jo parin viikon työkokemus antaa jonkinlaisen kuvan työelämästä ja auttaa selvittämään tulevia ammatinvalinta-asioita. On hyvä hoksata, että jos muutama tunti peltohommissa aiheuttaa allergisen reaktion, ei ehkä kannata hakeutua viljelijäksi. Eikä kaikkia ole kerta kaikkiaan luotu siivoamaan, vaikka koulutuksella voikin paikata paljon. Toisaalta taas voi tulla ahaa-elämys ja nuori huomaakin olevansa haka asiakaspalvelussa, lisäksi pitävänsä siitä! Oman tulevan työelämän sisältöä kannattaa kyllä miettiä ja kokemuksia kerätä. Keskimääräisesti vietämme kuitenkin töissä niin suuren osan elämästämme, että on hyvä hakeutua työhön, josta voi nauttia.

Yrittäjyys on sanana melko pelottava, ja joillekin voi antaa mielikuvan yötä päivää raatavasta konkurssin ja avioeron partaalla taiteilevasta ihmisrauniosta. Yrittäjyys voi olla jotain aivan muutakin. Esimerkiksi itselle mieleisen tai helpon asian tekemistä itse valittuina aikoina. Nyt nuorella on mahdollisuus kokeilla yrittämistä 4H -yhdistyksen puitteissa. 

Työelämä- ja yrittäjyyskoulutusta nuorille pidetään koulu- ja kylätalolla huhtikuussa 7.-8.4.2017 yhteistyössä 4H:n kanssa. Koulutusviikonlopun aikana voi suorittaa Ajokortin Työelämään sekä saada opastusta oman yrityksen perustamiseen. Tai molemmat. Toivottavasti mahdollisimman moni kylän nuorista voi osallistua koulutukseen. 

Tietenkään nuorelle tässä vaiheessa tärkeintä ei välttämättä ole työkokemusmerkintä CV:ssä, vaan oma raha. Kesätyöansio. Sillä sai muinoin ostettua sen ensimmäisen himoitun mankan (suomennus: kasettisoitin, jolla ennen vanhaan kuunneltiin musiikkia) tai rahoitettua mopoajelua, ostettua haaveiden takin tai törsättyä ihan vaan mukaviin asioihin. Rahan merkitystä motivoivana tekijänä on turha vähätellä.

On selvää, että vaikka kylällä on nelisenkymmentä yrittäjää, ei jokainen heistä voi palkata kesätyöntekijää. Jo pelkästään siksi, että moni tehtävä vaatii ammattiosaamista. Lisäksi työnantajan rooli on vaativa, eikä vastuun ottaminen perehdyttämisestä, työturvallisuudesta, palkanmaksukoukeroista ja muusta byrokratiasta ole kovin houkuttelevaa. Mutta ne, joilla siihen on mahdollisuus, voisivat miettiä nuoren työllistämistä tulevaisuuden satsauksena tai hyvänä tekona. Vaikkei rekrytointi aina olisi onnistunut, on se kuitenkin kaikille osapuolille aina kokemus.

Vihtijärvellä on noin kaksikymmentä yläasteikäistä, 13-16 -vuotiasta nuorta. Lisäksi lukio- ja ammattikouluikäisiä on lähes saman verran. Toivottavasi töitä haluavilla kylän nuorilla on ensi kesänä kesätyöpaikka, mutta ymmärrys viettää myös ansaittua lomaa.

(kirjoitusta muokattu 20.3.2017 koulutuksen päivämäärän osalta/kp)