Näin naapurissa

Ideoinnin tueksi piipahdimme katsomassa, miten naapuripitäjässä Lopella on toteutettu luontoreittejä. Valitsimme varsinaiseksi kohteeksi Iso-Melkuttimen reitin, joka lienee monelle tuttu.  Iso-Melkutin on kaunis järvi kivenheiton päässä Räyskälän lentokentästä. Sen ympäri vaihtelevassa maastossa kiertää polku, jolle tulee mittaa kuutisen kilometriä. Järvimaisema on sykähdyttävän kaunis.

Olemme omissa reittisuunnitelmissamme siinä vaiheessa, että pohdimme erityisesti opasteita. Millaiset kyltit olisivat parhaat? Niiden tulisi olla riittävän informatiiviset, mutta yksinkertaiset. Materiaalin tulisi sopia luontoon - olla näkyvää, muttei pompata silmille. Toivomme löytävämme ratkaisun, jonka voisi toteuttaa täysin luonnonmateriaalein, mutta sen tulisi silti olla kestävä. Mission impossible? 

 

Maalitäplät puissa kuluvat ajan myötä ja puun pinnan eläessä. Iso-Melkuttimen ympäri kulkeva reitti on myöhemmin merkitty neliön muotoisilla merkeillä, jotka on naulattu kiinni puihin. Tätä tapaa näkee aika usein luontoreiteillä, vaikkakin rinnalle on tullut myös komposiittitolppia ja qr-kooditettuja lätkiä.

Iso-Melkutin kyllä tarjoaa kaikkea sitä, mitä retkeilijä voi toivoa. Vaihtelevaa maastoa, upeita näkymiä järvelle sekä monta houkuttelevaa taukopaikkaa. Reitti on melko tiuhaan merkitty, joten eksymistä ei tarvitse pelätä. Kuulemma reittimerkintöjä pitäisi olla niin tiuhassa, että seuraava merkki on koko ajan näkyvissä. Sellaisiakin reittejä olen kulkenut, joissa on tullut tunne että melkein kädestä pitäen talutetaan. Kultainen keskitie lienee tässäkin sopivin. 

Yksi asia on kuitenkin selvä: maasto pysyy ehjimpänä, kun kulkijoille on osoitettu selvä väylä mistä mennä. Sama koskee tulentekoa ja yöpymistä. Kun nuotion teolle on osoitettu selvä, turvalliseksi rakennettu paikka, ei tule tarvetta poltella tulia ihan missä sattuu. Tämä seikka palvelee siis sekä retkeilijää että maanomistajaa. 

Tuplalaavulla kelpaa käristellä eväitä.

Iso-Melkutin on tunnettu erityisen kirkkaasta vedestä, ja sitä se todella oli! Ei ihme, että paikka on sukeltajien suosima. Ympäri järveä oli myös upeita, matalia hiekkapohjaisia rantoja uimiseen.

Piipahdimme hiljattain myös Nuuksiossa katsomassa, miten siellä on toteutettu eräs esteetön reitti. Olisipa hienoa, jos Vihtijärvelläkin voisi olla yksi, edes lyhytkin, esteetön luontoreitti. Sitä pitkin voisivat kulkea vanhukset, liikuntaesteiset tai vaikkapa lapsiperheet rattaineen. Suuri osa Vihtijärven hienoimmista luontokohteista sijaitsee melko korkealla, ja siten vaikeasti saavutettavissa mikäli liikkuminen on hankalaa.
Esteettömyys on kyllä jo vaativampi juttu, ja vaatii usein isompia pohjatöitä ja erilaisia rakenteita. Kaltevuuden pitää pysyä tietyissä rajoissa, polun pinnan oltava tasainen,  leveyttäkin pitää olla. Tarkoituksenamme on kuitenkin toteuttaa luontoreitit siten, että maastoon kajotaan mahdollisimman vähän. Mutta ehkäpä esteetön pätkä voisi olla lyhyempi luontopolku paikassa, joka jo luontaisesti on tasainen, ja jossa ei alun pitäenkään tarvitsisi suurempia raivailla? Yksi ajatus tähänkin on muhimassa, ja toivomme kovasti että se toteutuu.

Esteetön Maahisenkierros on jo aikamoinen baana. 

Talkooporukallakin kävimme taas maastoreissulla. Tämä oli toinen yhteinen kartoitusretkemme oman kylän luontokohteisiin. Piipahdimme katsomassa Tuliskalliota, joka sijaitsee Vihtijärven eteläisemmässä osassa. Hiiskulan entinen metsänhoitaja Heikki Kivistö muisteli aiemmin, että Tuliskallio on joskus ollut kylän nuorten kokoontumispaikka. Kuulemma siellä on ollut joku hieno keinukin silloin, tosin sellaisesta emme löytäneet enää merkkejä. Tällaisia hienoja avokallioita on kylällä useita muitakin. Harmillista kyllä, hienot jäkäläiset kalliot ovat nopeasti pilalla jos siellä aletaan kulkea usein. Pitkospuita voisi ehkä sellaiselle reitinpätkälle ajatella, mutta lienee tyyris ratkaisu. Tutkimisen arvoinen kuitenkin.

Tuliskalliolta koukkasimme takaisin Kurikanjärven kautta. 

Iloista porukkaa Tuliskalliolla. Pieni sade ei haitannut, ja keli oli mukavan raikas pienelle retkelle. Kuva: Leena Weiste.

Maastoretket kylän eri luontokohteisiin jatkuvat. Porukalla oli halua lähteä yhdessä vielä ainakin Ylimmäisten muinaisrannalle ja Iso-Kairin maisemiin. Ilmoitathan Helille (044 2760 001), mikäli haluat liittyä joukkoon!

Ps. Luontokurssin järjestämä luolaretki Rokokalliolle oli superkiva! Siitäkin on tulossa uutista piakkoin. Luontokurssin syksyn teemat ovat vielä avoinna, ja ideoita otetaan mielellään vastaan.