Höpsistä ja skepsistä

Kyläkysely poiki paljon ajatuksia. Kun saimme kyselyn tulokset eteemme, alkoi varsinainen työ. Miten vetää tulokset yhteen? Mikä siellä on olennaista, mitä johtopäätöksiä voidaan tehdä? Missä mentiin metsään, ja mitä ei tajuttu kysyä.

Kyselyn tuloksia hyödynnetään nyt alkuun kyläsuunnitelman päivittämisessä. Helppo nakki? Pienen kylän tavoitteiden ja toimenpiteiden listaaminen ei voi olla mahdoton tehtävä. Eikä se sitä olekaan, mutta isompi pala kakkua kuin luulisi. Kylällä on meneillään isoja asioita. Osakuntaliitos, maaseutumaisen kyläkaavan aikaansaaminen, paikallinen vesihuoltoratkaisu. Ei ehkä ihan tavallisia, kylissä pohdittavia asioita. Puurojuhlan järjestäminen alkaa yhtäkkiä tuntua helpolta.

Kyläsuunnitelman päivittämistyöhön on materiaalia ainakin. Kyselyn lisäksi käytössä on VITAL-hankkeen aikana syntynyt kylän kehittämissuunnitelma. Myös aiemmista kyläsuunnitelmista löytyy paljon sellaista, mikä on ajankohtaista edelleen. Lisäksi saimme koululaisilta ja päiväkodin lapsilta niput piirustuksia ja kirjoituksia siitä, millainen on heidän tulevaisuuden Vihtijärvensä.  Lasten toiveet tuntuivat äkkiseltään aika lennokkailta, mutta onneksi niin! Pienimpien toiveissa oli satama, juna-asema ja lentokenttä. Hymyilyttää, ja samalla tulee mieleen, että kiskothan kulkevat muutaman kilometrin päässä jo nyt – olkoonkin että niitä pitkin nyt kulkee vain tavaraa. Mitä tapahtuu, kun maailma muuttuu? Sillä nyt on lupa unelmoida. Hullujakaan ideoita ei kannata tyrmätä, sillä ajat muuttuvat. Vai miten hullulta kuulostaa, että pikkuinen kyläyhdistys ostaa kosteusvaurioisen kouluvanhuksen kunnalta yhdellä eurolla, laittaa sen kuntoon ja vuokraa sen jälkeen kunnalle koulukäyttöön?

Kun antaa itselleen luvan unelmoida, homma voi tietysti lähteä lapasesta. Onneksi olemme saaneet pohtia näitä asioita isommallakin joukolla. Kyläsuunnitelmailloissa pohdimme kyläläisten kesken sekä villejä visioita että konkreettisia, helposti tehtäviä toimenpiteitä. Höpsis-osaston edustajat pitivät huolta, ettei unelmilta leikata siipiä. Epäilevä skepsis-puoli piti kuitenkin jalat maassa, antaen silti päiden hipoa pilviä. Lopputuloksen voi ennustaa olevan näiden kahden edustuksen täydellinen kombinaatio.

Turvallisuussuunnitelmaa on laadittu samanaikaisesti kyläsuunnitelman kanssa. Turvallisuus on muuten aika iso juttu, kun sitä oikein lähtee miettimään. Liikenne, ilkivalta, onnettomuudet, luonnonilmiöt, vaaralliset aineet ja vaikka mitä. Toivottavasti kylästä tulee entistä turvallisempi sen myötä, että asian pohtimiselle uhrataan tovi.

Kuluneet lähes yhdeksän kuukautta on ollut mielenkiintoinen matka meille hankekoordinaattoreille. Hankkeen aloitus hieman viivästyi suunnitellusta, ja kelkkaan hypättiin vähän kuin suoraan vauhdista. Paljon on kuitenkin tapahtunut tässäkin ajassa, sen huomasimme kun hiljattain teimme Ykkösakselille ensimmäistä puolivuotiskauden maksatushakemusta. Luontoreittien suunnittelua varten on juostu pitkin kylää, sen metsiä ja polkuja. Olemme saaneet oppaiksemme paikallisia asiantuntijoita, joista voisi mainita mm. Hiiskulan entisen metsänhoitajan Heikki Kivistön sekä Ilmakkaan Raulin eli Rauli Augustinin. Heikin johdolla tutustuimme suojeltuun Nokkalanlahden jalopuumetsikköön, ja Rauli johdatteli meidät Ylimmäisten muinaisrantaan ja alueen tarinoihin. Tarinoita on kerätty myös palvelutaloyhdistyksen järjestämässä tiistaikerhossa. Vanhempien kyläläisten tarinoita ja tietoa tallennetaan muistiin jotta jatkossakin tuntisimme omat juuremme.

Virkistävää ja silmiä avaavaa on myös käydä katsomassa, miten asioita muualla hoidetaan. Esimerkiksi Lohjansaaressa tehdään paljon aktiivista työtä kylän elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Pysähdyttävä oli myös Suomen kauneimmaksi kutsutun puun, Paavolan tammen, näkeminen Lohjansaaressa. Sen luona kävi kesän mittaan jopa satoja ihmisiä päivittäin, ja vaikka retkeilykansa kulkeekin kauniisti, näkyihän se maastosta. Vihtijärvellä on upeita luontokohteita, joihin toivoisi mahdollisimman monen tutustuvan. Silti on tärkeintä, että luontomme säilyy sellaisena kuin se on. Puhtaana, raikkaana, hiljaisena, virkistystä tuovana. Miten jakaa tietoa, mutta sopivasti ja hallitusti? Maanomistajat toki päättävät, mitä kenenkin mailla on lupa tehdä, ja keskusteluja on jo avattukin.

Talvisydännä hanke keskittyy kyläsuunnitelman lopullisen muodon viilaamiseen ja kartoittaa mm. luontoreittien kustannuspuolta. Aineisto- ja kirjapinot työpöydillä kasvavat, sillä paljosta pitää ottaa selvää. Millaiset opastekyltit ovat parhaat? Mitä tulee huomioida sopimuksissa maanomistajien kanssa? Miten huomioida turvallisuus reiteillä, miten jakautuvat huolto- ja ylläpitovastuut? Miten työllistää ensi kesänä kylän nuoria? Miten säilyttää kylän peruspalvelut, koulu ja päiväkoti, jatkossakin?

Jouluun rauhoittuvin terveisin,

Heli ja Kaarina

Valmennuspäivillä

Silmiin osui taannoin Helsingin Sanomien artikkeli, jossa kerrottiin luontomatkailusta. Haastateltavana oli Pirjo Räsänen, joka työskentelee luontomatkailun tutkimus- kehitys- ja innovaatioasiantuntijana Lahden ammattikorkeakoulussa. Hän on myös nainen outdoorsfinland.fi -portaalin takana.

Nykyäänhän ollaan yhä enemmän tietoisia luonnon parantavista vaikutuksista. On maita, joissa lääkäritkin määräävät masennukseen ja stressiin lääkkeiden sijasta (tai no, ainakin niiden lisäksi), menemistä metsään. Luonnosta haetaan yhä enemmän vastapainoa arjen kiireeelle.

Oli ihan pakko soittaa Pirjolle. Ei sillä, että olisimme Vihtijärvellä tekemässä luontomatkailubisnestä, mutta kysyäksemme, miten lähteä liikkeelle luontoreittien suunnittelussa. Olisipa hienoa, jos Vihtijärvelläkin voisi saada enemmän irti omasta kauniisti lähiluonnosta! Olipa sitten stressaantunut, taikka ihan vaan koiran kanssa lenkillä.

Selitin Pirjolle lyhyesti, mistä meidän hankkeessa on kyse, luontoreittien suunnittelun osalta. Hän kertoi, että Luonnosta liiketoimintaa ja hyvinvointia -valmennukset ovat juuri käynnissä. Sieltä kuulemma saisimme eväitä ja ideoita siihen, miten edetä omassa projektissamme.

Tuumasta toimeen. Suuntasimme Kaarinan kanssa nokkamme kohti Tampereetta touko-kesäkuun vaihteessa. Kahden päivän reissuun sisältyi luentopäivä ja maastopäivä. Luentopäivän aikana kävimme läpi luontomatkailun markkinoita ja asiakkaita, sekä luontoreittien suunnittelun ja luokittelun perusteita.

Flow. Tämä sana jäi mieleen. Luontoreitti tulisi olla niin hyvin suunniteltu ja opastettu, että kulkija voi vaipua täydelliseen, nautinnolliseen flow-tilaan. Huomio ei siis saa kiinnittyä siihen, että opasteita pitää jatkuvasti etsiä, ja reitiltä eksymistä pelätä.

Ja vau. Mitä kaikkea voi lyhyeenkin reittiin sisältyä. Teemareitti, terveysreitti, historiareitti. Miten maasto on aikanaan muotoutunut? Miten reitin varrella esiintyviä kasveja voi käyttää hyväksi? Mitä tuon maiseman takana on? Voisiko jonkun pätkän kulkea avojaloin, jotta tietäisi, miltä metsä tuntuu? Äläkä unohda tuoksuja!
Reitin varrelle voi ripotella tietoa alueen historiasta, geologiasta, eläimistöstä, kasveista. Tarinat ovat tärkeitä! " Älä kerro, mikä on mustikka. Kerro ennemmin, mihin lukuisiin käyttötarkoituksiin se soveltuu." Entäpäs sitten puut? Mitä tarinoita niihin liittyy? Pirjo pyysi kurssilaisia miettimään koivua. Miten sitä voi käyttää? Rakennusaine, polttopuu, saunavihta, pesäpuu, keinun kannake, tuohi, mahla, kosmetiikka, maamerkki, sateensuoja. Näemmekö metsää puilta?

Pirjo Räsänen Birgitan polulla.

Toinen päivä vietettiin maastossa, Birgitan polulla Lempäälässä. Kävelimme lyhyen reitin läpi tarkastellen, mitä sieltä löytyy, tai mitä sieltä tulisi löytyä. Pohdimme vaativuusluokitusta, opasteita, maastoa, maisemia. Kuka huomasi veden solinan, entä haavan havinan?

QR-koodit olivatkin meillä jo selvityslistalla. Miten niitä voisi hyödyntää? Niiden taaksehan voi liittää tekstin lisäksi kuvia, videoita - vain mielikuvitus on rajana.

Taukopaikkamme Birgitan polulla. Ajoitus oli täydellinen, sillä eräillä toisilla retkeilijöillä oli makkaraa enemmän kuin omiksi tarpeiksi! Saimme siis vatsamme täyteen - toki omiakin eväitä oli. Maisema oli täydellinen.

The juurakko. Paluumatkalla harpoimme tällaista polkua. Luokitukseltaan osuisi kyllä nyt vaativaan?

Huh hellettä! Päivä taisi olla kesän kuumimpia. Hauskaa oli, että saimme testata reitillä gps-tallenninta (joka taisi olla Garminin Montana). Siihen pystyi täppäämään reitille mielenkiintoisia kohtia, ja valokuvaamaan ne.

Valmennuksen kolmas päivä osui kesäkuun puoliväliin. Kävimme läpi kotiläksyjä, eli reittiluokitustehtäviä. Tehtävän suorittanut voi hankkia itselleen virallisen reittiluokittelijan pätevyyden. Hauskaa! Itse tein tehtävän omasta lähireitistä, Laihue-lammen maastoista.

Tällaisella kurssilla voisi istua aamusta iltaan. Miten aihe voikin viedä mennessään! Kurssilla oli mukana luonto- ja matkailuyrittäjiä, kuntien elinkeinoihmisiä, luontoreittien suunnittelua tekeviä tai muuten aiheesta kiinnostuneita. Kotiin palasimme monta kokemusta, kontaktia, ideaa ja faktaa rikkaampina.

Luontoselvityksen rautalankaversio

VITAL-hankkeen yhteydessä kylälle laadittiin luontoselvitys. Mutta miten sitä pitäisi lukea ja tulkita? Mitä se oikeasti kertoo kotikylämme luonnosta? Tätä tuli meille rautalangasta vääntämään naapurikylältä Moksista Juhani Päivänen. Samalla polkaistiin käyntiin luontokurssi.

Juhani on tehnyt työtä Helsingin yliopiston Metsätieteiden laitoksella. Hän on maa- ja metsätaloustieteiden professori - emeritus-sellainen. Tietänee asiasta enemmän kuin kaksi puutarhuria?

No, kyllä. Juhani nosti luontoselvityksestä esiin mielenkiintoisimpia seikkoja. Rokokallio, tietysti, mutta on meillä muutakin. Niinkuin esimerkiksi Nokkalanlahden jalopuumetsä. Taikka Rönnin lukot - siis mitkä? Oli hauskaa huomata, että aina joku yleisöstäkin tiesi tarkkaan mistä on kyse, vaikka osalle nämä olivat aivan uusia nimiä.

Keskustelua syntyi, ja huomasin että nyt ollaan sellaisten asioiden äärellä, jotka oikeasti kiinnostavat. Joku on kulkenut juuri noita polkuja, joku tietää toiseen paikkaan liittyvän tarinan. 

Tiesitkö, muuten, että aikoinaan Rokokallion huipulla on sijainnut korkea, puinen kolmiopistetorni. Torni on yhdessä Kallion kirkon tornin sekä Kirkkonummella sijaitsevan kolmiopistetornin kanssa muodostanut kolmion, jonka avulla Suomen tarkkaa karttaa on alettu tehdä. Jännää!

Ensimmäinen kotiläksy olisi selvittää Nokkalanlahden jalopuumetsän faktat. Miksi alue on suojeltu? Täytynee soittaa Ympäristökeskukseen ja selvittää!

Ai niin - miksi näitä asioita nyt pengotaan? No, niiden mahdollisten luontoreittien vuoksi.

Kylän kehittäminen jatkuu

Tervetuloa Vahvistuva Vihtijärvi -blogin lukijaksi!

Kylällä on valtavasti potentiaalia. Motivoituneita, aktiivisia asukkaita, loistava sijainti lähellä pääkaupunkiseutua - sekä huikean kaunis luonto. Miten tätä kaikkea voisi käyttää kylän kehityksessä hyväksi?

Näinä aikoina kuntien rahat ovat vähissä. Pienten kylien on yhä kiivaammin tehtävä työtä oman lähiympäristönsä hyväksi. Haluamme säilyttää peruspalvelut - koulun ja päiväkodin. Toiveissa on myös hillitty asukasmäärän kasvu, jotta nämä palvelut turvattaisiin ja kylä pysyisi elävänä. Silti, Vihtijärvi haluaa pysyä pienenä maaseutukylänä, jota kauniit peltomaisemat hallitsevat ja jossa luonto on läsnä.

Vahvistuva Vihtijärvi -hanke käynnistyi huhtikuun 2016 alussa, ja kestää kaksi ja puoli vuotta. Kyseessä on kehittämishanke, joka saa EU:n maaseuturahaston tukea Ykkösakseli ry:n kautta. Lisäksi kuluja katetaan talkootyöllä sekä omarahoitusosuudella.
Hankkeen keskeisimpiä toimenpiteitä ovat:

- kyläsuunnitelman päivittäminen vuosille 2017-2022
- kylän turvallisuussuunnitelman laatiminen
- suunnitelma luontoreittien toteuttamiseksi
- Vihtijärven luontokohteet -tietopankin perustaminen

Lisäksi hankkeen puitteissa tehdään palvelutarpeen kartoitus sekä tuetaan paikallista työllistymistä. Myös luontoaiheista koulutusta on suunnitteilla luontokurssin muodossa.

Kyläyhdistyksen hallitus on maaliskuussa valinnut hankkeelle ostopalveluna kaksi osa-aikaista hankekoordinaattoria. Kaarina Pullinen vastaa palveluiden säilyttämiseen ja kehittämiseen liittyvästä puolesta, ja keskittyy esimerkiksi kyläsuunnitelman päivittämiseen ja turvallisuussuunnitelman laatimiseen. Heli Einesalon vastuualueena ovat luontoreittisuunnitelma ja luontotietopankki. Yhteistyötä on tarkoitus tehdä tiiviisti.

Paljon on tehtäviä to do -listalla!
Toimintasuunnitelman laatimista, aikataulutusta, tiedonhakua, kurssijärjestelyjä, asiantuntijoiden kontaktointia... Hankkeen alkaminen venyi hieman alkuperäisestä suunnitelmasta, joten kevät kerkesi jo ennättää. Nyt siis kiireesti kartoittamaan niitä kylän parhaita luontoreittejä ja kohteita!

Kyläkysely tullaan laatimaan pikaisesti. Se tulee olemaan laaja, koska sen avulla kerätään vastauksia, ajatuksia, ideoita ja toiveita kaikkia hankkeen aiheita koskien. Olkaa siis aktiivisia ja vastatkaa, kun sen aika koittaa!

Hihat käärittyinä,
Heli & Kaarina

Kaunista kylämaisemaa: sepän talo Hiiskulassa. Kuva: Juha Ahvenharju